Pankkikonnat
On mielenkiintoista, miten entistestä pankkimaailman superkonnasta Nick Leesonista on Britanniassa leivottu ekspertti, mitä tulee pankkien riskinhallintajärjestelmien pettämiseen. Leeson on tietenkin pankkialan ”asiantuntija” siinä mielessä, että hän onnistui kaatamaan Britannian siniverisimmän pankin laittomilla johdannaiskaupoilla vuonna 1995.
Korostan tässä yhteydessä sitä, että hän on tuomittu talousrikollinen, joka istui rikostensta vuoksi Singaporen vankilassa neljä vuotta. Ja sen vuoksi on melko mielenkiintoista, että tämä entinen konna kommentoi pankkien turvajärjestelmiä ja niiden pettämistä telkkarissa ja pitää lisäksi illallispuheita ympäri maata – ja kovaan hintaan
Olin aika ymmälläni, kun Britannian yleisradioyhtiö BBC:n 24 tuntia pyörivä uutiskanava haastatteli Leesonia asiantuntijan ominaisuudessa peräti 12 minuuttia ranskalaispankki Societe Generalen tapauksen yhteydessä. BBC ei leiponut Leesonista rikollista vaan puhutteli häntä ”olosuhteiden uhrina” ja nuorena miehenä, joka ”ajautui sen kaltaiseen toimintaan”. BBC ei maininnut sanallakaan sanaa RIKOS.
Ranskalaispankin meklari Jerome Kerviel aiheutti pankille 4,9 miljardin euron tappiot ja häntä tullaan syyttämään väärennyksestä, luottamuksen rikkomisesta ja petoksesta. Leesonin aiheuttamat tappiot olivat pienemmät, mutta luetaan nyt hänelle eduksi se, että hän selätti koko pankin.
Mitä Leeson sitten sanoi?
”En ole ollenkaan yllättynyt, että tämä tapahtui jälleen kerran, joskin laittomien kauppojen suuruus yllätti jopa minutkin.”
”Pankit eivät ole sulkeneet porsaanreikiä, ne ovat edelleen olemassa. Pankit haluavat tehdä voittoa ja rahaa ja osaamista työnnetään kaupantekoon, mutta ei riskienhallintaan ja kauppojen selvitykseen”.
”Tämä tapaus on osoitus jälleen laiminlyönneistä ja kyvyttömyydestä. Pankkien johto ei vieläkään ymmärrä kunnolla johdannaisia. Northern Rockin skandaali osoittaa, ettei Englannin keskuspankissakaan ollut tarpeeksi syvää näkemystä subprime-luotoista”.
Myönnän, etteivät nämä kommentit juuri sytyttäneet. Joka kerta kun finanssimaailmassa tapahtuu suuren luokan skandaali, samat argumentit nostetaan esiin. En väitä, etteivät ne olisi tosia.
Paljon uteliaampana kuuntelin sitä, kun Leeson yritti analysoida sitä, mitä Kervielin pääkopassa tapahtuu. Hän korosti, että finanssimaailmassa ja etenkin siinä ympäristössä, jossa osake-, johdannais- ja bondikauppoja hierotaan, menestys on kaiken A&O. ”Sitä elää keskellä onnistumisen pakkoa. Epäonnistuminen on jokaisen kauppiaan suurin pelko, koska pääsia on voittaa ja tehdä rahaa. Kyse on näyttämisen halusta.”
Kun pankkiiri on kerran livennyt kaidalta polulta, siltä on lähes mahdoton palata. Leesonin mukaan ”sitä joutuu jonkinlaiseen pakkomielteeseen ja osittain uskottelee itselleen olevansa oikeassa. Ja sitten alkaa uskotella itselleen, että ehkä tilanne ei olekaan niin vakava. Ja viimekädessä sitä toivoo, että kaikki kääntyisikin yllättäen paremmaksi”.
Niin Leesonin kuin Kervielin tapauksen yhteydessä on todettu, etteivät he leiponeet laittomia johdannaiskauppoja hyötyäkseen itse niistä. Olen eri mieltä. Jos laittomuuksia ei olisi todettu, kaupat olisi tehty ja pankit olisivat tehneet miljardeja rahaa, myös Leeson ja Kerviel olisivat netonneet bonuksina sievoiset summat.
BBC-linkki:
http://news.bbc.co.uk/player/nol/newsid_7200000/newsid_7207600/7207646.s...
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Diilerit ovat pääoman duunareita joiden työmoraalia markkinat ohjailevat.Nyt tulemme näkemään lisää bisnesmiehiä "hyvävelijärjestöistä" joille jää musta pekka käsiin.
Maksumiehiksi ohjaillaan palkansaajat. Syyllisyyden taakka mielellään kohdistettaisiin yhteen ihmiseen tapauskohtaisesti vaikka kyseessä on organisoitu järjestelmä.
Rikolliseksi todistetaan yleensä joku henkilö jotta todellinen rikoksen hyödyn jakautumisen laajuus ei paljastuisi.
En usko että kyseisessäkään tapauksessa rahavirtojen päämäärän ohjailuun ja vastaanottoon olisi osallistunut vain yksi rikolliset toimintatavat täyttävä henkilö tai hyvävelijärjestö.
Kauppalehdessä uutisoitiin saman moraalin omaavaa veljeskauppaa Kemijärvellä.
kyse on lainkaan konnista, vaan pelureista. On täysin luonnollista että meklareitten joukossa on peliriippuvaisia. Matkan varrella toki liu´utaan laittomuuksiinkin.
Kyllä kyse on yksinkertaisesti pankkimaailman tyhmyydestä. Johan nyt on peräti kummallista, että pankin meklari pyörittää rahavirtoja jotka ylittävät pankin taseen tai arvon.
Yritin muuten maksaa omalta tililtäni netissä vähän isompaa laskua, ei onnistunut, siinä oli jokin katto. Katottomat meklarithan ovat pommeja.
Täällä väärinkäytökset ovat mitättömän pieniä verrattuna uutiskynnyksen ylittäviin maailmanluokan uutisiin. Suomessa lisäksi vaietaan vastaavista ongelmista. Tilaisuus käyttää järjestelmän heikkouksia hyödyksi taloudellista etua tavoiteltaessa harvojen herkkua. Tiedän että meiltäkin löytyy "helppoa rahaa" tehneitä moraalittomia kirstunvartijoita, mutta olemme tottuneet olemaan kyseenalaistamaan järjestelmää. Olen omakohtaisesti saanut todeta miten suomalainen pankkilaitos antaa asiantuntijoilleen ja johdolle pöyristyttävällä tavallla mahdollisuudet taloudelliseen hyötymiseen yksittäisen asiakkaan ja pankkiyhteisön itsensä kustannuksella. Hävettää ihan h....tisti että olen ollut osa tuota järjestelmää, mutta en ole luojan kiitos enää!
Kuten kirjoittaja mainitsee, Leeson on karsinyt hanelle maaratyt rangaistukset. Ei pida siis ihmetella, jos hanta ei tv'ssa haastatella 'rikollisena'. Hanella on kylla loppuelamansa maksettavaa. Ei siis pida ihmetella sitakaan, etta han esiintyy tv'ssa (julkisuus=nakyvyys=markkinointia=tuloja) tai illallispuhujana. Jollain hanenkin on sahkolaskut maksettava.
Meita muita tallaiset tapaukset nakojaan kiinnostaa. Mista lienee osoituksena tamakin Myllylahden kirjoitus. Ja kukapa olisi arvannut Kervielin saamaa fani-laumaa. Kun hanen alunperin 11 facebook-ystavaa katosivat rikoksen julkistamisen jalkeen, niin nythan hanella on tuhansia "ystavia" ja useita kannatus-yhdistyksia. Outoa...
Myllylahti toteaa kuunnelleensa uteliaana tapahtumia herrojen paakopassa. Ja tama voi meille suomalaisille ollakin se hankala paikka. En tarkoita nyt saannoista piittaamattomuutta tai rikoksen tielle lahtemista, joka naissa molemmissa tapauksissa oli seurauksena.
Tarkoitan sita, ettei meilla oikein esiinny sellaista kaiken ylimenevaa menestymisen halua ja sen vuoksi kaiken - ja ylikin - peliin panemista, joka tuolla maailman markkinoilla on, jos ei nyt saanto, niin ei aivan poikkeuskaan.
Tama tarkoittaa sita, etta kun kauppiaille asetetaan erilaisia riski- ym. limiitteja, niin suomalaiseen menttaliteettiin ei oikein kuulu niita ylittaa. Eikahan siihen keskimaarin kuulu edes riskinotto yleensakaan. Mennaan vaan toihin. Ja sitten kotiin.
Maailmanmarkkinoilla vaan ei parjaa tuolla asenteella. Siella on pakko ottaa riskia. Oikeasti, tosissaan ja joskus verissapainkin. Tassa ymparistossa tietynlaiset tyypit parjaa. Vaarana on kuitenkin, etta osa naista tyypeista on 'rajahdysherkkia'. Managementin tehtavana onkin usein suitsia naita kavereita. Pitaa heidat aisoissa, mutta samalla nalkaisina.
Vaikea tehtava. Varsinkin kun esimiehenkin bonukset ovat riippuvaiset alaisen tekemisen tuloksesta, eika esimies valttamatta aina edes taysin ymmarra mista - ja milla riskilla - tuo tulos tulee.
Vuosia ja vuosia noissa markkinoiden 'syvassa paassa' henkilokohtaisesti operoineena, olen aina ihmetellyt miksen tapaa muita suomalaisia noilla markkinoilla. En Chicagon johdannaismarkkinoilla, en Lontoon Cityn agressiivisissa valuuttasaleissa, en New Yorkin oljymarkkinoilla. Voihan siella sillon talloin joku suomalaisen pankin edustaja tulla vastaan, muttei koskaan muita itsenaisia, kaikkensa peliinpanevia suomalaisia, yksityisyrittajina toimivia riskinottajia, treidereita.
Se maailma on ilmeisesti niin kaukana meidan sielunmaisemastamme, ettei se tule urasuunnitelmia tehdessa edes mieleen varteenotettavana mahdollisuutena.
Tosin tama nykyinen pokeri-sukupolvi voi muuttaa tilanteen. Ansaintamahdollisuudet kun ovat pokeriin verrattuna moninkertaiset ja taitavalla riskinhallinnalla ollaan paljon varmemmalla pohjalla kuin korttipelissa koskaan.
Niin tai nain. Myllylahti lopuksi kyseenalaistaa kavereiden omaneduntavoittelun kiistamisen. Aiheellisesti. Se on varmasti 99 prosenttisesti primus motor.
Mutta toisaalta markkinat ovat joskus kuin nyrkkeilykeha, jossa voittamisen sijaan jotkut osanottajat haluavat tulla hakatuiksi. Ihmisilla on erilaisia motiiveja osallistua: yhdelle se voi olla rikastuminen, toiselle alykkyyden osittaminen, kolmannelle sosiaalinen tilanne, neljannelle paineiden purkaminen, viidennelle sahkolaskun maksaminen, kuudennelle jannityksen hankkiminen, jne. Kaikki nama mahtuvat samoille markkinoille. Paatoimisesti.
Mene ja tieda. Kuten eras investointipankin ex-paajohtaja totesi johtamastaan yli 20.000 tyontekijan yrityksesta; sen kokoisessa pikkukaupungissa on aina paikallinen putka tai vankila. Ja totesi sille olevan kayttoa omassa yrityksessaan. Niin se vaan on. Mukaan mahtuu aina matia omenia.
Rikollinen asiantuntijana!
Lontoossa kiinnitin huomiota tismalleen samaan seikkaan kuin kirjoittajakin - kuinka kummassa suunnattoman suuri talousrikos tekee henkilosta vankilan jalkeen asiantuntija-gurun, jota haastatellaan arvovaltaisessa uutiskanavassa. Eiko tama jos mika sumenna moraalikasityksia? Tee, mita tahansa paastaksesi kuuluisuuteen, kuuluisuutta voit aina hyodyntaa! Uskomatonta!
Otetaan nyt esimerkiksi Kevin Mitnick tunnettu tietojärjestelmärikollinen. Hänen ja kaltaisiensa aivoituksilla ja tuntemisella on voitu kehittää teknistä ja menetelmäturvallisuutta. Miksi vastaava ei toimisi pankkimaailmassa?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 6 kommenttia