Markka takaisin?

Ongelma on rakenteellinen, eikä se riipu rahan nimestä eikä sitä hallinnoivasta keskuspankista. Se ei riipu edes siitä, onko keskuspankki yksityinen tai valtiollinen. Markka, Euro tai Dollari eivät ole toinen toistaan parempia. Ne ajelehtivat kriisistä toiseen ja keskuspankkien ohjausyritykset vain pahentavat tilannetta. Raha, jolla ei ole konkreettista perustaa, on kuin lastu laineilla. Fiat-rahajärjestelmä on epävakaa ja syklinen. Se mahdollistaa sekä julkisen, että yksityisen inflaation. Se kannustaa virheinvestointeihin ja johtaa monivaiheisessa tuotannossa virhetuotantoon. Fiat-raha hyödyttää vain tuotantoketjun alkupäätä, loppupään ja köyhien kustannuksella. Fiat-raha on katteetonta rahaa.

Pikemminkin täytyisi päästä takaisin jonkinlaiseen kultakantaan! Tyhjästä luotu raha on vessaperia luotiinpa sitä sitten markoissa, euroissa tai dollareissa.

Kysymys paljon suuremmasta asiasta, kuin pelkkä raha, ja rahan nimi!Liittovaltio kehityksestä itsestään on kyse. Ensinmäinen kriisi, ja heti EU natisee liitoksissaan?Miten lainkaan käykään EU:n turvatakuiden puolustuksessa?Pelkkää paperia sekin.Kun on 27:n maata, kaikki toimivat vain omaan pussiinsa!Onko koko EU:n olemassaolo vaarassa? Se on ajankohtainen kysymys.

Keski-Euroopan näkökulmasta Suomi on kaukainen, pohjoinen, merentakainen maa. Jos ajattelee turvatakuita, niin mikä mahtaa olla portugalilaisen äidin motivaatio lähettää lastaan Suomea puolustamaan? Tai italialaisen tai kreikkalaisen tai ranskalaisen, jotka eivät ole Suomesta kuulleetkaan. Sama taitaa päteä taloudessa. EU:n isot jäsenmaat katsovat omaa etuaan nyt ja tulevaisuudessa. Ehkä Suomelle olisi riittänyt pohjoismainen yhteistyö.

Lontoon euroskeptikkojen kyynisyys on tainnut tarttua Merjaankin. Imperiuminsa katoamista työstävistä saarivaltiolaisista ei kuitenkaan välttämättä kannata ottaa oppia, kun katsoo millaisessa jamassa brittien oma kansantalous on tällä hetkellä. Vaikka markkanostalgia taitaakin (toivottavasti) olla pelkkä provo ja sopiva koepallo Uuden Suomen keskustelupalstalle, markan elinkelpoisuushaihattelun olisi voinut jättää sinne Cityn finanssineropattien viinibaarin nurkkapöytään kuolemaan omia aikojaan.

Olisipa noloa niille suomalaisille valtiomiehille jotka veivät Suomen rahaliittoon. Silloin 1 euro oli 6 markkaa. Nyt ei ole enää harvinaista että entinen hintalappu 19.99 markkaa on nyt 19.99 euroa. Mikäs inflaatioprosentti tuosta tuleekaan, laskekoon matemaatikot. Jos Suomi palaisi markkaan, siinäpä olisi selittelemistä edellä mainituilla "valtiomiehillä". Kuuden vuoden seikkailusta 600 prosentin inflaatio!

Huomaa että vaalit on tulossa. Yht'äkkiä paikat on täynnä etenkin talousalan asiantuntijoita. Nämä samat hemmot ei koe (varmaankaan) olevansa tarpeeksi tietäviä kertomaan miten esim syöpää tulisi hoitaa. Heillä kun ei ole alan koulutusta tai kokemusta. Mutta talousasioista puhuttaessa tuollaisilla pikku yksityiskohdilla ei ole järin paljoa väliä.

Koska euromaita ovat myös holtittomat latinotaloudet Italia ja Espanja sekä kasinoIrlanti on selvää, että homma leviää käsiin melko nopeasti. Liian erilaiset ei leiki kunnon leikkejä keskenään. Sen vuoksi Saksa irrottautuu siitä ennenkuin homma tulee hallitsemattoman kalliiksi. Uusin D-mark on ensin suhteessa 1/1 euroon. Tässä vaiheessa luotettavat taloudet kuten Suomi saa mahdollisuuden liittyä uuteen rahaunioniin. Oma markka meillä ei tule kyseeseen kansantaloutemme vähäisen koon takia. Yksi epävrmuuden aiheuttaja tässäkin on Venäjä. Rakennettiinhan Berliinin muurikin koska D-markka perustettiin. Tosin Venäjä voisi olla halukas ja mahdollinenkin liittolainen tässä uudessa rahamaailmassa jossa dollari ja euro ovat heiluvia, kelluvia ja tuulen viemiä.

En tiedä, miten kävisi, jos markkaan palattaisiiin tai se olisi ollut meillä koko ajan, mutta Islantikin haluaa nyt euron kruununsa sijaan ja EU-jäsenyyden myös (kalastajia lukuunottamatta): http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=135795 Ovat tainneet oppia jotain sellaista, mikä meillä opittiin jo 90-luvulla. Pientä maata ja sen valuuttaa voi heilutella helposti ja pahimmassa tapauksessa ulosmitata koko maan, niinkuin nyt satujen saarille on vaarassa käydä. Venäjä ehkä ulosmittaa yya-suojattinsa Islannin. Alkaa nääs paljastua Islannin pörssipelurien ja Venäjän kytkökset: http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=200... Vielä jokunen aika sitten sanottiin pahansuopaisuudeksi epäillä, että itämafia ja -valtiovalta olisivat työntäneet hämäränäppinsä viikinkien järjettömään riskipeliin. Nyt se sitten nähtiin, kuka tulee hätiin, tarkoituksenaan ehkä kaapata koko maa itselleen kun lainanhoito ei edisty ilman yya-konsultaatioita... Luojan kiitos suomalaiset ei olla tuossa tilanteessa (kai, mistä muuten nallet sunmuut on saaneet pesämiljardinsa?) Mika Eiramaa, globaalitalouskonsultti, KNFIJV Web http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

että kaikki ovat velkaa kaikille. Aika ajoin on pakko vähän "järjestellä".

etenkin Suomen kannalta. Sinänsä vakaa pankkijärjestelmämme olisi aikamoisessa kurimuksessa, jos nyt joutuisimme markkaa puolustamaan ymmärtämättömiä tai vihamielisiä tahoja vastaan. Rajoittamattoman talletustakuun antaminen olisi merkki siitä, että meillä olisi ongelmia. Euron synnyssä oli ongelmia, kun Kreikka väärensi kansantalouden tilinpitoaan ja Italia sai aikaan väliaikaisesti kelvollisen taseen tekemällä suuria johdannaissopimuksia. Nyt nämä rikolliset maat joutuvat totuuden eteen, kun eivät voi pelata oman valuuttansa avulla. On onni, että Euroopan poliittiset johtajat eivät löydä yhteistä säveltä, joten EKP ei voi ryhtyä poliitikkojen pankiksi vaan hoitaa perustehtäväänsä.

Usalla on 100 kertaa enemmän ongelmia kuin eurolla (euro-alue) USA:ssa on sekä budjettivaje n. 65% GDP:stä ja kansantalouden velkaantumisasete yli 100% GDP:stä. Dollari kaatuu paljon ennen kuin euro. Oppia ikä kaikki.

Toivottavasti tuo oli vain päivän piriste. VALUUTTA - yhteinen raha luo ennustettavuutta, jota ei ole tällä Euron ulkopuolisilla mailla, Islanti, Englanti, Ruotsi, jne. Olikos se Islantilaisen 100.000 Euron velka nyt 200.000 Euroa vai 265.000. Islannin kruunu muuttui JUURI NYT leikkirahaksi. Oma veikkaus on, että Ruotsissa tulee vielä ongelmia, jos ja kun pankkeja menee siellä lisää nurin. Väki vaihtaa Euroon ja soppa on valmis. Miksi ei vielä ole käynyt näin ? Ruotsin talous on toista luokka kuin Islannin. - Kirjoissa ja kansissa oli aikoinaan, että terveempää olisi, kun valuuttoja olisi vähän (mielestäni viisas kirjoitus). Tällä poistuisivat turhat yritysten ja kuluttajien riskit. Siinä oli ennuste, että kaukana tulevaisuudessa siintää maailmassa vain, Dollari, Euro ja Jeni, eikä muita. - Pieni valuutta on haavoittuvainen. Kun usko valuuttaan horjuu, alkaa joukkopako ja omaa valuuttaa ei kyetä tukemaan (kävi JUURI NYT Islannissa.) Tästä kärsivät kaikki kuluttajat, yritykset ja valtio, aivan suunnattomasti ja AIVAN turhaan. - Nää pankit haluaa myydä rahaa ja ne houkuttelee valuuttalainoihin (kävi Suomessa -90 luvulla). Pientä valuuttaa ei pystytä tukemaan, minkä seurauksena laiva ei keiku vaan menee ympäri. KOROT - Asunnonkin uskaltaa ostaa, kun väki tietää, että 17% korkoja ei enään nähdä. - Yritys voi investoida, kun korko on "arvioitavissa" helpommin ja valuutta ei enään muutu. En tiedä missä ihmeen ihmemaassa osa asuu, kun ei tätä ymmärrä. Itse olen teollisuudessa ja kyllä Euro, sekä Euribor ovat PALJON helpommin ennakoitavissa, kuin pienet onnettomat valuutat. LUE = Uskaltaa tehdä investointeja, mitkä taasen luovat niitä työpaikkoja. KRIISI USA:n rahoitustarkastus tämän sopan aiheutti. Aiemmin se valvoi, pankkien lainanantoa, mutta myöhemmin antoi uudet löysemmät ohjeet ja katsoi tätä hulvatonta luototusta läpi sormien. Tästä monet varoitteli vuosia sitten, mutta kuuroille meni. Nyt luulisi myös Investointipankeille tulevan "Isoveljen" perään katsomaan. Palataampa taas tänne reaalitalouteen tekemään töitä. PS. Missä meni väärin ? Nimeni on Marko ja olen kuullut, että markoilla ei tee enään mitään ;) En sit tiedä mihin oikein menen ? Terveisin, EUROBORI

Rahapolitiikan ymmärrykseni ei ole kovin laajaa saatika syvää. Ehkä siksi ihmetytti ajatus Saksan palaamisesta D-markkaan ja sen koplaamisesta gallup-tulokseen joka kannatti toimenpidettä 3 vuotta sitten. Toivottavasti Suomessa ei aleta tekemään rahapolitiikka sen mukaan tuntuuko "oma valuutta" minun ja muiden "asiantuntijoiden" mielestä kivalta. Yritän yhä uskoa siihen että parempiakin perusteita päätöksille löytyy kuin gallup-mieltymykset. Terveyspolitiikkaahan täällä toisaalta jo MuTu-pohjalla tehdään...

Tietojärjestelmät eivät estä markaan siirtymistä vaikka heti, etenkin jos sovitaan vaihtokurssiksi 1 : 1. Eli yhdellä ainoalla päätöksellä palautamme kansallisen itsemääräämisoikeutemme sekä oman valuuttamme. Ja kyllä; kahvikuppi maksaisi tämän jälkeen markka viisikymmentä, samoin kuin litra bensaa! Ei hullumpaa.

Kun Suomessa 90-luvulla oli lama, niin yksi suurimmista esiin tulleista ongelmista oli vakuutena olleiden kiinteistöjen yliarvostaminen. Kysymys oli kahdenlaisesta yliarvostuksesta. Toinen koski kiinteistöjen arvottamista ylipäätään liian korkealle tasolle, toinen koski yksittäisiä tapauksia, jossa 50 neliön mummon mökin vakuusarvoa oli keinotekoisesti nostettu vastaamaan 300 neliön hienon omakotitalon arvoa. Silloin oli monen eri osapuolen yhteisvoimin hilattu arvoa ylöspäin, koska kaikki prosessissa mukana olleet hyötyivät tästä. Hyötyminen jatkui, kunnes kaikki yhtäkkiä jouduttiinkin laittamaan reaalivertailuun toistensa kanssa. Nyt vaikuttaa siltä, että USA:n asuntoluottokriisissä on kysymys aivan samanlaisista ilmiöistä. Ulkopuolisen silmin vaikuttaa, että molempia esitettyjä arvon väärinmäärityksiä on tapahtunut. Kun arvot ylipäätään lähtevät laskemaan niin yksi arvon pudotus vaikuttaa myös muiden vertailukohteiden todelliseen arvoon jne.. Vähitellen vaikutus sitten siirtyi muuhun rahoitustoimintaan ja syöksykierre oli valmis. Ymmärrän, että täälläkin kommentoineet rahoituksen ammattilaiset näkevät asian huomattavasti monimutkaisempana kun tällainen tavallinen pankkilainan maksaja. Kun erilaisten rahoitusvälineiden ja valuuttojen arvoja päivittäin huutokaupataan, niin oikean arvon löytäminen on vaikeaa. Maalaisjärjellä asiaa arvioi vain siitä näkökulmasta, että jollakin tasolla sen peruskallionkin on oltava. Onko tuon peruskallion tai pohjan arvioimiseen olemassa mitään realistista menetelmää? Onko kaikkien maiden kaikki omaisuus vain bittivirtaa ja päivän arvoa vai löytyykö edes laskennallinen arvo edes niistä omaisuuseristä, jotka ovat konkreettisesti vaihdettavissa? Jokainen taho pitää omassa omistuksessaan olevia omaisuuseriä sellaisina, että ainakaan niiden arvon määrityksessä ei olisi syyllistytty virheisiin. Valtiotkin ovat ehkä perustelleet omia suuria alijäämiään sillä, että todellisuudessa niiden omaisuus tai keskuspankin vakuudet (esimerkiksi tontit, rannat ym.. ) ovat huomattavasti arvokkaampia, kuin mitä niistä ollaan juuri silloin oltu valmiita maksamaan. Ollaan ehkä pelattu odotusarvoilla ja siinä jos missä realismi kääntyy kuin sateenkaari. Maalikkona ajattelen niin, että tärkeintä olisi edes yrittää paikallistaa ne osa-alueet, missä omaisuuden arviointi on ihan oikeasti mennyt metsään. Jos kaikkia asioita arvioidaan samalla mittarilla, niin tukevaa pohjaa ei hevillä löydy. Kaiken vaikeuden uhallakin toivoisin, että analyytikot uskaltaisivat oikeasti pohtia, minkä asioiden arvot ovat eniten pielessä. Jos pielessä ovat pankkien osakkeiden arvot, niin mitätöitäköön omistajien sijoittama pääoma pahiten epäonnistuneilta pankeilta ja siirrettäköön ne korvauksetta terveiden pankkien omaisuudeksi. Siirron yhteydessä valtio voisi taata talletukset. Kun toimijoiden määrä vähenee, niin vähitellen niiden sisäisenkin maksuliikenteen määrä kasvaa terveemmälle pohjalle. Ehkä niin myös luottamus rahamarkkinoiden toimintaan kasvaisi. Mitä tahansa jatkossa tapahtuukin, niin suurimpien kuplien syntymisen mekanismit ja paikat olisi saatava selville. Vaikka säätelyllä on huono kaiku, niin kuplien syntymistä pitäisi pystyä säätelemään tai estämään. Jos analyytikot eivät uskalla itse arvioida, missä he ovat markkinoita arvioidessaan menneet vipuun, on jonkun muun se tehtävä. Minkälaisia keinoja tuon työn tekemiseen on olemassa, on seikka, joka maalikkoa kiinnostaa.

Ronnie käynnisti ykkösvaiheen. Nyt korkeuksiin kivunneen oljytulon innoittamat Metukka ja Putikka, tsuhnalta tällaiset naapurilempinimet sallittaneen, ovat käynnistäneet Imperiumin vanhojen rajojen palauttamistoimet. Jenkit suuressa tyhmyydessään ja pressanvaalien aattona ovat käynnistäneet finanssioperaation jonka lopullisia maksajia ovat katteettomilla öljytuloilla pullistelevat valtiot. Ehkä vapauksiin ja nousevaan elintasoon tuuditettu venäläinen keskiluokka ei haluakkaan alentaa elintasoaan hyökkäysvalmiuden lisäämiseksi.

Euro on hyvä turva suomalaisille. Ei sooloilla tähtitieteellisillä koroilla, ei hukuta devalvaatioiden jälkeisiin inflaatioihin, j.n.e. Valuuttakorikytkennät eivät koskaan olleet riittävän vahvoja tuomaan samaa turvaa. Mutta Euron kohdalla tulee kyllä Euroopan Keskuspankin pitää kovempaa kuria luopiomaiden kohdalla, jotka luistelevat yhteisesti sovituista pelisäännöistä budjettialijäämien ja kansantalouden velkaisuuden suhteen. Muuten Eurosta on pakko luopua, koska sitä ei enää määritelmällisesti voi olla olemassa. Kuten joku aiempana totesi, Suomi voisi hyvin oman kielitoimistonsa myötävaikutuksella päättää, että Euro on suomeksi Markka, vanha kunnon stadin hugge. Sillähän se nostalgian kaipuu tyydytettäisiin.

Taisi turvasatama punta upota kuin kivi pohjille.